Why don't you give me some love?

Olo on ihan hirveä. Elämäni raskaimpia päiviä. En saa happea, sydän on sirpaleina ja makaan lattialla monta tuntia itkien ja syyttäen itseäni kaikesta. Juuri kun aloin vähän innostumaan asioista, sain järjestettyä tapaamisia ja sovittua jatkosta. Olo alkoi olla vähän parempi ja tuntui että elämälläni on ehkä sittenkin tarkoitus. Nytkään en näe yhtään mitä kirjoitan, hukun näihin kyyneliin ja kuolen tähän oloon. Ihminen jota olen rakastanut neljä vuotta, jätti minut. Tiedän että tästä pääsee yli, mutta en jaksa. En kestä tätä oloa ja sitä että vain aika auttaa, en todellakaan pysty tähän. En jaksa odottaa kun ei ole mitään joka pitäisi kasassa eikä enää syliä jossa itkeä pahaa oloa. Olisi edes ystävä joka silittäisi tukkaa ja kertoisi että kaikki järjestyy vielä. Tekisi mieli vain kadota. Ainakin tajuaisi etten pystynyt elämään ilman häntä.