..räntä jäiseen maahan hakkaa, nauru sammuu kylmiin eteisiin.
Viime kirjoituksesta on hetki aikaa. Olen miettinyt paljon sitä kaikkea mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutta en jaksa. En jaksa miettiä miten epäonnistunut olen. Kaikki kaatuu päälle. Olen vain kotona, perun kaikki tapaamiset ja nukun. Mitä minä teen? Mitä teen itseni kanssa? Jos olisin vuosi sitten tiennyt, että olen taas tässä samassa tilanteessa niin luultavasti minua ei enää olisi.
Vihaan itseäni. Miten voi olla niin vaikeaa käydä koulussa? Hommata töitä? Tehdä edes jotain? Mutta kun ei, minä vain makaan kotona. Saatan käydä kaupassa tai lukea kirjaa, mutta en minä oikeasti mitään hyödyllistä tee. Uusi harrastukseni on ikkunasta ulos tuijottaminen. Siihen saattaa kulua hetki jos toinenkin. En kehtaa vastata enää edes puhelimeen, ei kenelläkään voi olla minulle muuta asiaa kuin valittamista.
Tulkaa joku ja pitäkää minusta huolta. Hoitakaa hoitamattomat asiat puolestani ja sanokaa, että kyllä minä vielä tulen pärjäämään. Kyllä minä vielä tulen pärjäämään. Mutta milloin? En tiedä jaksanko odottaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voisi olla sanasta sanaan mun kirjoittama postaus. En osaa sanoa muuta, kun että jaksamista ja jos lohduttaa, niin tiiän fiiliksen mikä noitten sanojen taakse jää...
Miten sen terapiajutun kanssa kävi? Itse saan pieniä merkityksiä juuri sieltä, sellaisia joiden vuoksi voi jatkaa vielä hetken.
Olen kyllä paraskin sanoja, mutta koita jaksaa.
Lähetä kommentti