Hirveä syyllisyyden tunne tekemättömistä asioista. Haahuilen vain ympäriinsä, saatan vähän siivoilla ja vastapainoksi makoilla puolikin tuntia olohuoneen matolla tuijottaen kattoon. Päivät ja tapahtumat ovat yhtä suurta sekamelskaa, en muista mitä on tapahtunut milloinkin vai onko tapahtunut ollenkaan.
Eilen illalla oli tosi voimakas tunne siitä, että tahdon kuolla. Mitä mä täällä vaan haahuilen ja ihmettelen? Onneksi oli turvallinen syli johon painauduin. En pärjäisi ilman syliä, nytkin vain odotan häntä kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti